Ajatus tämän blogin julkaisemisesta syntyi joitakin iltoja sitten, kun jälleen kerran paasasimme mieheni kanssa jostakin ajankohtaisesta asiasta, joka vaatisi pikaista korjaamista -mielestämme. Ehkä jopa kuvittelen, että kirjoittamalla voisi muuttaa maailmaa! Toisaalta, jos ei tee mitään, ei ainakaan saavuta mitään. Ajattelimme myös, että kenties joku toinenkin saattaisi kiinnostua ajatuksisamme ja toisaalta tuoda myös kaivattua kriittistä sävyä maailmoja syleileviin kannanottoihimme. Siispä perustimme Jalanjäljen. Nimikin viittaa siihen, että haluaisimme jättää jälkeemme jotain, jotain muutakin kuin jäämistömme. Nykyisin blogiin on helppo tallentaa omia ajatuksiaan: se on kuin päiväkirja, mutta julkisempi - ja keino tulla kuulluksi muualla kuin kotisohvalla.
Mistä sitten kirjoitamme? Ihan mistä vaan, ainakin melkein! Minä olen opettaja (nainen) ja mieheni on yrittäjä. Kun me kaksi löimme hynttyyt yhteen, on vuosien varrella syntynyt yllättäviä keskusteluja ja molempien ammattiuria sivuavia väittelyjä. Mutta pelkkä "ammattiminä-" tai "työminäblogi" tämä ei ole, koska minä (nainen) olen tällä hetkellä virkavapaalla ja hoidan kahta alle kolmevuotiasta lastamme kotona. Blogi sivuaa siis vahvasti myös pikkulapsiperhearkea, vanhemmuutta, kasvatusta tai sitä, miten kaupungin pitäisi leikata budjetissaan ihan jostain muualta kuin lapsiperheiltä!
Halusimme perustaa yhteisblogin myös minun (naisen) mielestäni siksi, koska miehelläni on paljon viisasta sanottavaa sellaisista aiheista, joita luen naistenlehdistä tai naisten kirjoittamista blogeista, mutta joista usein puuttuu miehinen näkökulma. (Aina miesten mielipidettä ei tosin kaipaa ollenkaan, mutta usein se tipauttaa sopivasti maankamaralle!) Toisaalta minulla (naisella) on paljon viisasta sanottavaa yleensä miehiä koskeviin aiheisiin. Olen mm. kuuluttanut, että olisin aika hyvä projektijohtaja mieheni tämänhetkisessä työpaikassa! (Ja tämähän ei tarkoita sitten ollenkaan, etteikö nainen ylipäätäään voisi toimia projektipäällikkönä! Minä jos kuka ajan naisten ja miesten välistä tasa-arvoa etenkin meillä kotona, mutta olen siitä myös äärimmäisen tarkka yhteiskunnallisella tasolla. Mieheni työpaikalla sattuu vain olemaan huono projektipäällikkö ja minä olisin siihen jopa parempi, vaikken ymmärrä alasta mitään - tästä kommentti, että opekin osaa analyseerata yrittäjien juttuja.) Ylipäätään keskusteluistamme syntyy aika hyviä synteesejä, joten haluamme jakaa niitä muidenkin tietoisuuteen - ja synnyttää hyvää, kriittistä, hauskaa, innostavaa, turhaa, häpeilemätöntä, kiinnostavaa ja maailmaa muuttavaa keskustelua. Keskustelu on pelkästään hyväksi!
Mieheni on tässä mukana myös siksi, koska hän on paljon lyhytsanaisempi ja tiiviimpi ilmaisussaan kuin minä! Olemme siis nainen 30+ ja mies noin 35, opettaja ja yrittäjä, kahden pikkulapsen vanhemmat. Minä (nainen) olen lapsena kasvattanut multaporkkanoita (ja haaveilen siitä vieläkin) ja mies puolestaan elää ensimmäistä kertaa nyt asunnossa, jossa on oma piha! Minä äänestin Haavistoa, mieheni Niinistöä. Olemme varsin humaaneja, haluaisimme ostaa enemmän luomua (minä haluaisin), mieheni suosii sitä, mikä osuu ensimmäisenä käteen. Kasvatusperiaattemme on "riippuu kontekstista". Filosofiamme, elämänkatsomuksemme, uskomme tai elämän "iso kuva" välittynee parhaiten blogista ja sen aiheista. Ihminen on se, mistä hän puhuu ja kirjoittaa - ja ennen kaikkea se, mitä ja miten hän tekee.
Marko kirjoitti:
Vai Jälkiä jättämättä?
"Olen merkittävä" sanoi hiekanjyvä rantahietikolla.
Pidän ammatillista blogia toisaalla, mutta huomasin, että olisi kiva kirjoittaa myös ihan kotimaisella kielellä asioista, jotka ovat yleismaailmallisempia ja hyvin lähellä arkea. Ennen kaikkea kirjoitan "meille", oppiakseni ja heijastellakseni ajatuksia ja tunteita, joita maailma minussa herättää.
Kenties niissä heijastuu myös jotain sinulle, lukijamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti