tiistai 28. helmikuuta 2012

Suoraviivaisuutta ja suunnittelua

Miehet ovat suoraviivaisempia kuin me naiset. Yleistän, koska siten on helpompi käsitellä tätä(kin) asiaa. Tottakai on tilanteita, yksilöitä, hetkiä, elämänvaiheita, päiviä tai yksittäisiä lauseita, joissa nainen toimii miestä suoraviivaisemmin. Meidän perheessä tilanne on kuitenkin (lähes aina) siten, miten kirjoitin alussa: miehet ovat naisia suoraviivaisempia.

Joissain tilanteissa haluaisin itse oppia tervettä suoraviivaisuutta, koska se helpottaisi arkea ja elämää. Kun tulin viikonlopunvietosta kotiin lasten kanssa, kauhistelin aluksi, kuinka yövieras oli  nukkunut rojuhuoneessa pyykkien, laatikoiden ja lelujen keskellä! "Etkö edes sijannut hänelle lakanaa vierasvuoteeseen?" hössötin jälkikäteen. Noh, vieraalla oli ollut oma lakana, kuinka ajattelevaista! Hyvin kaiketi nukkui. Tärkeämpää kuin siisti huone oli yhdessä vietetty aika - eikä nukkuessaan edes näe ympärilleen.

Miehet olivat myös saunoneet: kolmen täyden pyykkikorin, kolmen sukkakorin, täpötäyden likapyykkikorin, lasten kylpylelujen ym. kylpyhuonesälän keskellä. Kauhistelin sitäkin. Tärkeämpää kuin siisti kylpyhuone oli kaiketi rentouttavat löylyt ja maailmanparantaminen saunan lauteilla. Ja tietysti olut.

Mieheni mielestä lapselle voisi vaikka joka ilta tarjota pikahiutaleista sekoitettavaa riisipuuroa, koska se on helppoa ja vaivatonta ja lapsi syö sitä mielellään. Minun mielestäni pitäisi olla kattilassa keitettyä kaura- tai neljänviljanpuuroa, koska se on terveellistä, liikoja e-koodeja pitäisi välttää ja antaisihan se meistä ulospäin kunnollisen kuvan vanhempina, kun kerran puurokin keitetään hellalla!

Jos lapsi ei nuku hyvin yöllä, miehen mielestä tärkeintä on saada lapsi nyt vain jotenkin nukkumaan, jotta kaikki saavat jotakuinkin tolkulliset yöunet. Minun mielestä asiaa pitää miettiä ja pohtia, mikä olisi fiksuinta, ettei lapsi opi liion johonkin (meille aikuisille) epämieluisaan nukkumistapaan: alkaako yövieroitus nyt, palautetaanko esikoinen aina omaan sänkyynsä, otetaanko huutava vauva syliin ja nukutetaan siihen, hoitaako mies vai hoidanko minä. 

Eihän elämässä oikeastaan mikä mene suunnitelmien mukaan, ja sitä jos mitä, pienten lasten äitiys on minulle opettanut, mutta kova on koulu.

Eräänä sunnuntai-iltana voivottelin tulevaa viikkoa, miten siitä selviämme, kuka käy kaupassa, kenellä on auto minäkin päivänä, miten organisoimme kaikki aikataulut ja liikkumiset. Mieheni pysäytti minut ja sanoi: "Kulta, mitäpä jos miettisit noita asioita huomenna. Keskity nyt tähän hetkeen." En muista, raivostuinko vai tottelinko pyyntöä. Hetkessä eläminen on minulle vain niin totaalisen vaikeaa, vaikka samalla tiedän, että lasten kanssa erityisesti, kaikki suunnitelmat muuttuvat yleensä monta kertaa.

Toisaalta juuri lapset ovat parhaita sopeutumaan, etenkin arjen pieniin muutoksiin. Jos he jotakuinkin saavat silloin tällöin ruokaa ja riittävästi unta, eivät muutokset paljoa hetkauta. Toisaalta kaikki riippuu myös lapsen luonteesta ja temperamentista... Joillekin lapsille juuri muutokset aiheuttavat känkkäränkkää ja eripuraa.

Suunnitteleminen luo minulle kuitenkin turvaa ja luo raamit arkeen. Suunnittelussa itsessään tuskin onkaan mitään pahaa. Suunnitelmiin suhtautumisessa sen sijaan on: tärkeämpää kuin suunnitelmassa pysyminen pitäisi olla suunnitelman muutoksen hyväksyminen, ilman kriisiä.

Hetkittäin on hankalaa elää ihmisen kanssa, joka ei usko suunnitelmiin juuri ollenkaan. Itse rakastan listoja, järjestystä, organisointia ja kaiken miettimistä etukäteen. Toisaalta: minä maksan meidän laskut, hoidan auton vuosihuollot ja soitan Elisalle, jos kaapeliyhteys tökkii. Monessa suunnitteluun liittyvässä asiassa olemmekin hyväksyneet erilaisuutemme ja hyödynnämme kummankin vahvuuksia.

Olen toivonut, että pääsisimme pienelle lomalle. "Suunnittele sinä", kehotti mieheni. "Minä voin sitten niistä suunnitelmista ehdottaa, mitä suunnitelmaa lähdemme yrittämään, suoraviivaisesti, valmiina muuttamaan suunnitelmaa", hän jatkoi. 
    






2 kommenttia:

  1. Kiva blogi teillä!

    Välillä on vähän ikävä niitä aikoja, kun suunnitelmat saivat rauhassa muuttua ja mennä uusiksi. Kyllähän nykyäänkin vapaa-ajan suunnitelmat muuttuvat monta kertaa viikossa. Mutta suurin osa viikottaisista suunnitelmista liittyy vanhempien työvuoroihin sekä lasten hoito-, koulu- ja harrastuskuvioihin ja kuskauksjärjestelyihin, joista on tavallaan pakko pitää kiinni. Säätöä piisaa.

    Haasteita seuraa myös siinä vaiheessa kun lapsilla itsellään alkaa olla omia suunnitelmia. Niiden muuttaminen / muuttuminen lennossa ei enää olekaan ihan ok. ;-)

    Että kyllä meillä säädetään ja suunnitellaan. Siitäkin huolimatta että muutoksia tulee jatkuvasti ja suunnitelmat menee uusiksi. Jos menoja ja hoidettavia asioita ja aikatauluja ei olisi suunniteltu ja ylös kirjattu, niin vannon, että puolet kaikista oikeasti tärkeistäkin jutuista unohtuisi. :-) Käytössä on Googlen jaettu sähköinen kalenteri, joka on synkronoitu vanhempien puhelimiin. Kohta varmaan tuon koululaisenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta, mitä kirjoitat. Sekin on tietynlaista vapautta, kun suunnitelmat todella voivat mennä uusiksi, yllättäen. Elämässä on kumminkin niin paljon ns. pakollisia juttuja, jotka pakottavat pitämään suunnitelmista ja kalenterimerkinnöistä kiinni - vaikka ne sitten viime hetkellä muuttuisivatkin. Elämä täysin ilman suunnitelmia olisi kyllä melkoista kaaosta missä perheessä tahansa.

      Meilläkin on käytössä sähköinen kalenteri, tosin mies ei muista merkata sinne kaikkia menojaa, ja siitä sitten keskustellaan... kun ei ollut suunniteltu! ;)

      Poista