Kotiäiti yrittää

Viime yö klo 04.03:

Mies: "Mullon huomenna taas niin tiukka päivä, et mun on pakko saada nukkuu. Mee sä."
Minä: "Sunkin vuoro on välillä! Mä oon tassuttanu sitä nyt tunnin. Ja mullakin on huomenna ihan koko päivä töitä! Miten niin mun työ ei ole yhtä arvokasta kun sun työ?"

Viimeöinen keskustelu ja etenkin viimeinen kysymykseni siivittivät pohtimaan kotiäidin työtä yrittäjyyden näkökulmasta. Todettakoon, etten yleensä edes tituleeraa itseäni kotiäidiksi. Käsite sisältää liikaa myyttisiä streotypioita, joista pitäisi päästä eroon. Toisaalta kukaan äiti (eikä isä, eikä kukaan muukaan) sovi vain yhteen muottiin. Olenhan myös vaimo, sisko, opettaja, ohjaaja, ystävä ja naapuri!

Tähän tuo parjattu ja rakastettu kotiäitiys kuitenkin sopii - ja sekin, että sellaisena oleminen on työtä, josta maksetaan huonoa palkkaa. Toisaalta en ole aiemmin halunnut edes väittää, että kotiäitiys olisi työtä. Työhän on jotain, mitä tehdään kodin ulkopuolella ja jota arvostetaan! Hah, astuin siis suoraan omaan ansaani: ylläpitämään yhä yhtä tiukassa elävää käsitystä siitä, että nainen kuuluu kodin piiriin ja mies kodin ulkopuoliseen, kodin ulkopuolista työtä arvostetaan, kotona tehtyä ei.

Kotona tehtävä työ ei ole kuitenkaan yhtään vähempi arvoista kuin muuallakaan tehty. Työn tuloksia on vain vaikea mitata. Mittattavien tulosten avulla nimittäin pääsisi kilpailemaan arvokkaan työntekijän tittelistä. Jotta kuitenkin pääsisin vertailemaan työtäni edes mieheni työhön, huomasin, että ammateissamme on paljon yhtäläisyyksiä: kotiäitinä myös minä olen yrittäjä.

1. Olen töissä koko ajan, kuten yrittäjämiehenikin. Mieheni tosin voi (joskus) valita vastatako puhelimeen, minun on vastattava kutsuhuutoon (lähes) aina.

2. Koska olen töissä koko ajan, olisi hienoa pystyä palkkaamaan lisää henkilökuntaa. Se ei kuitenkaan ole taloudellisesti mahdollista. Näin myös mieheni on väittänyt, etenkin taantuman jälkimainingeissa.

3. Lomia ei ole - ei kotiäitiyrittäjällä eikä yrittäjämiehellänikään. Teimme lisäksi rohkean päätöksen ja jätimme anomatta isäkuukautta, koska olisi helpompaa ja vaivattovampaa vain pitää "jotain lomaa joskus kesällä". Otimme tietoisen riskin: isäkuukauden aikana minä olisin voinut edes yrittää väittää, että nyt on sinun vuorosi koti-isäyrittää, minulla on lomaa. Toisaalta yrittäjämieheni olisi ollut Kelan määrämällä pakkolomalla edes kuukauden.

4. Kotiäitiyrittäjällä on aina univelkaa ja työt valvottavat yölläkin. Yrittäjämieheni toki nukkuu (sikeästi) öisin, mutta valvoo iltaisin, jotta työasiat eivät jyllää mielessä. Kotiäitiyrittäjä sen sijaan ei pysty resetoimaan töitään edes valvomalla. Yhteistä on ainainen univelka.

5. Kotiäitiyrittäjän ja yrittäjämiehen työpäivät ovat aina todella erilaisia. Harvoin voi etukäteen tietää, mitä yllättävää päivä tuokaan tullessaan. Hip hei!

6. Kotiäitiyrittäjä ei millään ehdi hoitaa kaikkia asiakkaiden tilauksia tai sitten tilaukset ovat pahasti myöhässä. Yrittäjämieheni valittaa samaa asiaa. Toisaalta tarjotuista töistä ei voi kieltäytyäkään, koska se aihetuttaisi jälleen uusia ongelmia.

7. Kotiäitiyrittäjän työ on paljon yksinäistä puurtamista. Näin ollen verkottuminen samanalan tekijöiden kanssa on tärkeää, kuten yrittäjämiehellenikin. Ero on vain se, että kotiäitiyrittäjä verkottuu työpaikallaan somen äärellä, mies jossain muualla.

8. Työnkuva muuttuu koko ajan: kumpikaan ei voi ennalta tietää, mitä asiakas haluaa tänään tai miten asiakas toimii. Työ on ennustamatonta.

9. Asiakkaan ja yrittäjän välistä kommunikaatiota on yleensä vaikea ymmärtää. Kumpikaan yrittäjä ei ymmärrä, mitä asiakas haluaa, vaatimukset muuttuvat koko ajan tai asiakas ei osaa kuvata haluamaansa asiaa.

10. Molempien työ on "kompleksisädäptivsistem". Kompleksisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen helpottaisivat ainakin omaa oloani yrittäjänä, mutta kotiäitiyrittäjälle hyväksyminen on vaikeaa. (Yrittäjämieheni on blogaamassa aiheesta lähiaikoina, joten sitä odotellessa.)

11. Kaikesta huolimatta kotiäitiyrittäjän ja yrittäjämiehen työ on mielekästä. Haasteista huolimatta työstään nauttii, siinä oppii koko ajan ja sen on itse valinnut!

Kun töitämme tarkastelee yrittäjyyden näkökulmasta, moni asia yhdistää meitä. Kenties voisimme oppia toinen toisiltamme yhä lisää! Ja jatkossa voisimme yhdessä pohtia töitämme yhdistäviä tekijöitä eikä olla sotajalalla yöllä klo 04.03. Kaikenlainen yrittäjyys kunniaan!