lauantai 19. toukokuuta 2012

Melkein täydellistä

"Niriniri ja narinari, tekisit sitä, tätä ja tota. Etkä sä koskaan tee sitä, etkä tätäkään. Etkä sä ole muuten vielä edelleenkään aloittanut sitä, etkä tätä, etkä hoitanut tuota. Niriniri." Lähimmilleen voi valittaa ihan kaikesta. Hyvä, jos niin voi tehdä: se henkii luottamuksesta, mutta "et koskaan"- tai "et ikinä" -sanavalinnasta on myös kannettava vastuu.

Arjessa isolla A:lla positiiviset ja mieluisat asiat tahtoo hukkua kaiken moskan (myös kirjaimellisesti) alle. Koko ajan on jokin asia kesken tai rempallaan. Kaurapuurokökkäreiden hinkkaamisesta harva pystyy repimään nautintoa - ellei sitten tietoisesti rupeaisi ajattelemaan ja suhtautumaan ihan kaikkiin asioihin positiivisesti. Luulen, että se olisi mahdotonta. Tosi vaikeaa ainakin. Ajattelin kuitenkin aloittaa jostakin. Kaurapuurokökkäreet ovat turhan haastavia näin alkuun, mutta päätin listata positiivisia sattumuksia viikon ajalta - ihan itsekkäästi myös itseäni varten:

Sain äidiltäni raparperia sekä Rakkaus-aforismikokoelman muistoksi valmistuneesta esityksestä.

Puoliso toi ruusuja tullessaan töistä.

Meillä on ollut useampi vapaapäivä tällä viikolla.

Sain puhua pitkän ja tärkeän puhelun ystäväni kanssa.

Kuopus sanoi selvällä suomen kielellä "vettä".

Esikoinen sanoi minulle "Olet ihana" ja halasi päälle.

Sain kummeiltani kukkia, piirakoita, rullukkaa ja pienen lahjan ihan itselleni.

Heräsin eräänä aamuyönä linnunlauluun, kun parvekkeen ovi oli jäänyt rakosilleen.

Pihan kevätsiivous on melkein valmis.

Grillasimme erinomaista lohta.

Puoliso ennätti yhtenä aamuna tarjoilla aamupuurot ja pukea lapset ennen töihin lähtöä.

Kävin juoksulenkillä yli puolentoistavuoden tauon jälkeen.

Aurinko paistaa, pienet pojat nukkuu ja kirjoitan tätä omenapuun (noh, koristesellaisen) katveessa. Melkein täydellistä. (Ehkä jonakin päivänä voin jättää "melkein"-sanan kirjoittamatta.)

1 kommentti: