maanantai 7. toukokuuta 2012

Ollako oikeassa vai ollako avuksi?

Joskus on vaikeaa saada viestinsä perille. Puolison kanssa kommukoiminen on erityisen vaikeaa, aika ajoin se käy jopa sietämättömäksi. Oivalsimme eilen toisistamme pari asiaa. Ensiksikään emme ole erityisen hyviä kuuntelemaan toinen toisiamme ja toiseksi suhtaudumme arkeen ja elämään ylipäätään (useimmiten) täysin eri tavalla. Tuntuu itsestään selvältäkin sanoa näin, mutta oivallus avarsi.

Olen ajatellut, että puolisoni on joskus oikeasti laiska ja saamaton. Minä puolestani olen hänen mielestäni mikromanageroinnin mestari ja jännittäjä, jolle kaikki asiat pitää olla suunniteltu ja mietitty, jotta voidaan toteuttaa. Näissä lauseissa on totta vain toisen tekemä väärä tulkinta toisen luonteenpiirteestä. Oikea totuus on pikemminkin se, että mies elää oikeastaan ihan koko ajan vain hetkessä: syödessään, kouluttaessaan, leikkiessään lasten kanssa, säätäessään tv-kanavia tai imuroidessaan. Minä puolestani mietin syödessäni sitä, mitä tehdään iltapäivällä ja illalla tai huomenna ja kesällä tai imuroidessani sitä, miten kotityöt jaetaan ensi viikolla tasaisemmin: listataan työt järkevämmin, kommunikoidaan paremmin, pyydetään apua enemmän - miljoona ideaa. Minä suunnittelen lähes kaiken, olen koko ajan "tietoinen" - toinen elää "tilanteen mukaan" tai "riippuu kontekstista" -tyylillä lähes jatkuvasti. 

Toisen asemaan on vaikea asettua, koska koko elämänfilosofia, suhtautuminen elämään on aivan toisenlainen. Minä väitän, ettei lasten kanssa yksinkertaisesti voi vain elää hetkessä. Ruokailu on pahasti myöhässä, jos klo 12 katsoo tyhjään jääkaappiin. Puoliso puolestaan väittää, että jos jääkiekkokanavat on saatava näkyviin, ne laitetaan, vaikka lapset kiukuttelevat vieressä: "Nyt keskitytään näihin tv-kanaviin, kun hommaan kerta ruvettiin!" Aika raivostuttavaa - kummankin mielestä.

Lohdullista tässä on, että nyt tiedämme tämän. Ehdotin jopa sitä, että tekisimme kokeilun: eletään ensin viikko sinun, sitten toinen viikko minun tavallani. Ei muuttamismielessä vaan niin, että käytännön kautta kokeilemalla ymmärrys toisen elämänfilosofiaa kohtaan voisi lisääntyä. Kun tietää jotakin oleellista toisesta, voi yrittää ehtiä vaikuttamaan siihen, miten seuraavalla kerralla reagoi, kun riita on puhkeamaisillaan. Yleensä ei ehdi tehdä mitään: tulee sanoneeksi tismalleen samalla tavalla kuin aina ennenkin. Tapa sanoa, suhtautua ja elää on kumminkin selkäytimessä. Kulttuuri, kasvatus, kokemukset, arvot, asenteet ja kymmeneet muut kerrokset tuovat vielä vähän lisäväriä sanomaan. Ei ihme, että kommunikaatio ihmisten välillä ylipäätään on vaikeaa!

Itse haluaisin osata elää enemmän hetkessä, kuten blogasin viimeksi, mutta suunnitelmiakin tarvitaan, jos niissä ei roiku väkisin (tästäkin on jo tullut höpistyä). Hyvä oljenkorsi elämään ihmisten parissa on myös: "Haluatko olla oikeassa vai haluatko olla avuksi?" Ja näin MM-kisojen kunniaksi: joukkepeliäkin tässä peltaan. Loppujen lopuksi olemme samalla puolella ja pelaamme yhteiseen maaliin - meidän perheen parhaaksi. 

2 kommenttia:

  1. "Do you want to be right, or do you want to be helpful?" Mattias --> Ari --> Marko --> Marja? :)

    VastaaPoista
  2. Tismalleen näin se meni. Kiitos Mattias! Ja Ari! Ja Marko :)

    VastaaPoista