Toukotöiden aikaan

Olen kevätihminen. Rakastan kevättä. Liekö syynä se, että olen syntynyt toukokuussa, toukotöiden aikaan. Lapsuuden syntymäpäivistä muistan, miten isäni joka kerta ehti juhlimaan, edes piipahtamaan, kylvökiireistä huolimatta.

Kiireen ja hosumisen alle tahtoo jäädä paljon merkityksellisiä asioita. Läsnäoleminen tässä ja nyt on hektisessä elämänmenossa vaikeaa. Pysähtyminen pelottaa: mistä jään paitsi tai mitä en saa tietää, jos en koko ajan pyri jonnekin, päämääriin ja määränpäihin. Olen hyvä luennoimaan siitä, miten matkanteko on usein päämääriä rikkaampaa. Mutten osaa kumminkaan itse elää ajatuksen mukaisesti. Mitä teen seuraavaksi? Mitä tapahtuu ensi viikolla? Mitä kesälomasuunnitelmia meillä olisikaan? Epävarmuus vähenee, kun kasvan isommaksi - uskon näin.

Elämä voi kumminkin parhaimmillaankin olla juuri tässä ja nyt. Kun esikoinen pysähtyy ääneen hämmästelemään muurahaisten polkua ja matkanteko keskeytyy. Viime hetkellä sain nielaistua kehotuksen jatkaa nyt vain reippaasti matkaa.

Vaikka arjessa on joskus paljon ärräpäitä, on siinä varmasti yhtä paljon onnenhetkiä tai ainakin -hippusia. Kumpiin keskittyy enemmän? Kummat huomaa useammin? Saako hippusista huudella muille estoitta vai onko sallitumpaa valittaa ääneen? Arki näyttäytyy ainakin muille sellaisena, miten siitä puhumme ja mitä asioita korostamme. Ystäväni oli aidosti huolestunut minustakin blogipäivitysteni takia. Niin, tulin kirjoittaneeksi vain niistä ärräpäistä. Kertomatta jäivät muurahaiset, keltaiset kukat "rakkaalle arjessa selviytyjälle", kuopuksen uusi kurkistusleikki tai koko perheen yhteinen, rauhallinen (!) päivällishetki. Kaikki pieniä, hyviä hetkiä.

Kun antaa itselleen luvan edes välillä pysähtyä ja kuunnella, voi kohdata ja löytää jotain merkittävää - usein itsestään. Usein ärräpäätkin ovat jotain omia keskeneräisyyden prosesseja - ja tuskin tässä kukaan valmiiksi tuleekaan. Päämääriä ja edelleen niitä unelmiakin pitää jokaisella olla, mutta myös yllättäviä etappeja matkanvarrella - herkkyys nähdä ja kuulla se, mitä elämä koettaa kullekin jonain hetkenä sanoa.

On taas tullut toukotöiden aika. Liikuttava hetki iltasella oli, kun esikoinen selitti pienemmälle ihan tosissaan: "Sit tästä lähtee tää takkoli täyntii ja sit nää lähtee peltotöihin." Isompi ajoi mielikuvitustraktorillaan päristellen ympäri olohuonetta. Piipahtakaahan pojat sitten synttärikaffella!