Päivän aikana ajateltua

Oletteko koskaan listanneet tai laskeneet kaikkea sitä, mitä ajattelette päivän aikana. Ajattelua on ihan hirvittävästi! Jon Kabat-Zinn kirjoittaa kirjassaan "Olet jo perillä", että juuri ajattelemista ei pitäisi olla (tai kaiken sen ajattelemista, mitä emme havaitse juuri nyt), jos haluaisi olla totaalisen läsnä. On vain tämä hetki. "Meillä on taipumus olla erityisen tiedostamattomia sen suhteen, että ajattelemme kaiken aikaa sellaista, mikä ei ole havaintomme piirissä. Keskeytymätön ajatusten virta ei jätä juurikaan tilaa sisäisen hiljaisuuden kokemiselle. Emmekä juurikaan anna itsellemme tilaa vain olla, ilman että juoksemme koko ajan ympäriinsä tekemässä kaikenlaista. Useimmiten pikemminkin ajaudumme erilaisiin asioihin kuin teemme niitä tietoisesti. Tämän saavat aikaan nuo aivan tavanomaiset ajatukset ja ärsykkeet, jotka soljuvat mielemme lävitse virran - ellei suorastaan vesiputouksen - lailla. Virran pyörre vie meidät mukanaan ja hukuttaa alleen elämämme, samalla kun se vie meidät paikkoihin, joihin emme halua mennä, emmekä edes tajua, mitä kohti suuntaamme." 

Läsnäoleva hetki  voisi olla huomion keskittämistä sen sijaan, että ajattelee, mitä mielessä liikkuu. Kello tikittää, ovatpa jo punaisia nuo pihjalanmarjatkin, jääkaappi hurruttaa. Pitäisi muuten siivota se. Ja illaksi pitää valmistaa jauheliha, jossa on tämän päivän päiväys. Miksi muuten niin usein tulee ostettua lähipäivinä vanhenevaa ruokaa? En ole tarpeeksi tarkka. En muista kaivaa tiskin perältä. Minun pitää tsempata. Ajatusten virran pyörteestä hyppääminen ei tapahdu kuin itsestään. Se on vaikeaa ja vaatii voimaa.

Ajattelu alkaa niin helposti. Mitä teen seuraavaksi? Mitä aamupäivällä muuten tapahtuikaan? Pitäisi selvittää jo vanhentunut riita. Tulevatkohan lapset kipeiksi? Huolehtimista, voivottelua, murehtimista, muistelua, haaveilua ja huokailua. On vaikeaa, lähes mahdotonta olla vain tässä, myös ajatuksissaan.

Lisäksi ajattelu usein kuormittaa. Mietin tekemättömiä töitä sen sijaan, että tekisin niitä. Mietin, mitä sille tai sille ihmiselle kuuluu sen sijaan, että soittaisin ja kysyisin. Kai ihminen myös rakastaa omia ajatuksiaan, tuttua ja turvallista Tai omaa mieltä on vain vaikea hiljentää, koska ei ole edes yrittänyt. Tai pysähtyminen, läsnäoleminen pelottaa. Silloin vasta kuulisikin omat, oikeat ajauksensa!

Ajattelu kuormittaa myös siksi, että usein ajatukset ovat itseä ruoskivia: pitäisi olla tarkempi kaupassa, pitäisi olla tomerampi kotitöissä, lapsetkaan eivät tottele. En kumminkaan osaa, jaksa, kykene, ehdi tai pysty. Ei kukaan muukaan, ainakaan kaikkea! Itseä pitää myös rakastaa ja helliä, kehua ja kannustaa, kiittää ja todeta, tämä on riittävästi, juuri näin on hyvä. Vielä paremmin se tehoaa, koska sen sanoo ääneen ja muiden kuullen. Ajatelkaa, miltä kuulostaisi hiekkalaatikon reunalla tai työpaikan kahvihuoneessa, kun kaikki vanhemmat, ja etenkin äidit, vuolaasti kehuisivat itseään!

Ja jos ei olisi mitään kehuttavaa, senkin saisi sanoa, pitäisi sanoa, eikä AJATELLA, etten ole tarpeeksi iloinen, pirteä ja ponteva mutsi, kun en jaksa yhtyä toisten ilakointiin. Me äidit, jos ketkä, osaamme olla julmimpia ja armottomimpia itsellemme. Puhtaat lapset, siisti koti, viikatut pyykit, putsattu pönttö, silitetty kauluspaita, omatekemät ruoat, aurinkorasvatut ihot, riittävän täysi harrastuskalenteri, sopivasti omaa aikaa, samanverran aikaa parisuhteelle, rentouttavat hetket ystävien kanssa, huomioitu isoäiti, tarpeeksi lyhyet työpäivät, kammatut hiukset - omat ja lasten, katsastettu auto, leikattu nurmikko, kitketty kasvimaa, luettu Hesari, ymmärrys uusimmista sisustustrendeistä, kuitenkaan kestävää kehitystä ja kierrätystä unohtamatta, rajoittamalla ja rakkaudella kasvatetut lapset ja kaikki muut kymmenet arjen, juhlan ja lomien vaatimukset näännyttävät meidät, jollemme lopeta vaatimasta itse itseltämme. 

Ja tietenkin, jos kuitenkin tekee ja nauttii tekemästään, antaa mennä vain! Tärkeintä kenties on ettei, ainakaan AJATTELE, että olisi kuitenkin pitänyt pystyä, jaksaa ja kyetä vielä se, tämä tai tuo.. Ei olisi. Koska se hetki meni jo ja nyt on tämä. Sormet kosketusnäppäimillä, edelleen jääkaapin hurina ja vielä aavistus jo vähän jäähtyneen kahvin tuoksua.